Raadin jakamat kunniakirjat ja stipendit, julkistettu päätösjuhlassa Turussa, 27.5.2012. Raadin puheenjohtajana toimi SOUNDSin taiteellinen johtaja, Anna Kuoppamäki, MuM.
Lisätietoja antaa Nuori Kulttuuri -säätiön toiminnanjohtaja Panu Mäenpää, 050 3011332, panu.maenpaa@nuorikulttuuri.fi.
Kunniakirjat:
Työväenopisto
Growth
perustelut: Poikkeuksellista lahjakkuutta omaava yhtye
Juicy Voices
perustelut: Kiehtova yhdistelmä ennakkoluulottomuutta ja laulullista lahjakkuutta
The Rainbow
perustelut: Valloittava, innostunut ja musikaalinen
Kansa Hölömöt
perustelut: Vilpittömän aitoa ja positiivista heittäytymistä ja ilmaisua
Vaskivuoren lukio:
perustelut: upeasta musiikkikasvatustyöstä
Konserttitalo
Trio AntiKus
perustelut: Kekseliästä ja oma-aloitteista musisointia
Rauman poikasoittokunta
perustelut: Hyvää ja soivaa yhteissoittoa
Tuulimyllyn puhaltajat
perustelut: Hyvin toimiva kokonaisuus, jossa myös yksilöllistä soittajalahjakkuutta
Haapaniemen puhallinorkesteri
perustelut: Soittamisen ilo!
Cantus Michaelis
perustelut: Hauska, huumorintajuinen, energinen ja osaava
Sibelius-lukion Kamarikuoro
perustelut: Taidokas, värikylläinen ja maaginen esitys
Vaskivuoren lukion mieskuoro
perustelut: Mukaansatempaava ja valloittava
Zirbulat
perustelut: Taidokas, hiottu, yksityiskohtiin pureutuva ja viihdyttävä esitys
Caribia
Retro Station
perustelut: Varmaotteinen ja ulospäin suuntautunut yhtye esittää säveltämänsä musiikin tavalla, joka ei jätä yleisöä kylmäksi.
Adrenaline
perustelut: Huikea soundi, monipuolisia biisejä ja vahva laulullinen ilmaisu
Circle Eternal
perustelut: Alkukantaista heittäytymistä ja rohkeaa musiikin tekemistä
R.M
perustelut: Hienoja elämäniloisia biisejä ja hyvä kontakti yleisöön
Nameless
perustelut: Nuoresta iästä huolimatta soittaminen ja musiikin tulkitseminen jo nyt tasolla, joka povaa yhtyeelle valoisaa tulevaisuutta.
Hilbes
perustelut: Yhtyeen keulahahmo Hansa Korpi on poikkeuksellisen valloittava lavapersoona. Yhtye yhdistää ansiokkaasti ja ennakkoluulottomasti
saamelaisen perinteen pop/rock-musiikin elementteihin.
Pennistöliitto
perustelut: Raati vaikuttui Jenni Mustajärven yhtyeelle tekemän musiikin omaperäisyydestä ja uskottavuudesta. Yhtye toimi kokonaisuutena erinomaisesti ja onnistui välittämään kappaleiden tunnelman yleisölle.
Nyrckes
perustelut: Tamperelaisten nuorten metalli jyrää kuulijan vastustamattomalla tavalla. Taitavan yhtyeen esiintymisessä on sellaista voimaa ja röyhkeyttä,
joka asettaa tulevien tekemisten riman korkealle.
Vimma
Philadelphia Dynamite
perustelut: Valmis bändi isommillekin lavoille
The Slap
perustelut: Maaginen ja vangitseva lavaesiintyminen
The Rewell
perustelut: Omaperäistä ja taitavaa
Max in the Growd
perustelut: Poikkeuksellisen energinen lavaesiintyminen
Gene Roe
perustelut: Erinomaisia biisejä ja kekseliäitä sovituksia
Suhteettomuusteoria
perustelut:
3Feat
perustelut:
Slavetrade
perustelut:
Juicy Sounds
perustelut:
The Gadwalls
perustelut
Black Out
perustelut:
Home Style Surgery
Creation Evidence
Stipendit:
Työväenopisto
Heviosso 500,- opintomatkarahastoon
perustelut: Luovaa soittoa ja esiintyjyyttä, tilan antamista ja ottamista hienolla energialla
Viuselit/Kangasalan pikkupelimannit 500,- kansanmusiikkikoulutukseen ryhmän hyväksi
perustelut: Lahjakas ja hienoa työtä tehnyt ryhmä. Osoitti kansanmusiikin tyyleihin perehtyneisyyttä, tarkkaa yhteissoittoa ja luontevaa esiintyjyyttä. Erityiskiitos ryhmän ohjaajalle!
Lecitia ja Pumppu 1000,- levytykseen
perustelut: Tärkeää musiikkikasvatustyötä
Konserttitalo
Aino Ensemble: 500,-
perustelut: Omistautunut, omaperäinen ja osaava
Triviiala 500,-
perustelut: Poikkeuksellista lahjakkuutta ja yhteismusisointia
Lappeenrannan Musiikkiopisto kamariyhtye 500,-
perustelut: Soittamiseniloa ja energia
Caribia
Psilo 500,-
perustelut: Laadukas ja vankka soitanta tekee nuorten miesten rock-sävellyksistä uskottavia tavalla, joka on poikkeuksellista tämän ikäluokan yhtyeille.
Feral Hate 500,-
perustelut: Hienoja biisejä ja räjähtävä kokonaisilmaisu
Dystra Systrar 500,-
perustelut: Bändillä omintakeinen soundi, sanoituksia ja sovituksia
Strum 101 500,-
perustelut: Periksiantamaton esitys
We See Dead People 500,-
perustelut: Raadin mielestä koko viikonlopun paras biisi. Osui ja upposi.
Steelpannuorkesterit Dragon Steel Band ja Girl Power 1000,-
perustelut: Laadukasta ja monipuolista musisointia, josta paistaa hyväntuulisuus ja rentous. Malliesimerkki hyvästä nuorisotyöstä.
Vimma
Martial Law 500,- tallenteen tekemiseen
perustelut: Fantastista oma-aloitteisuutta, taitoa, musisoinnin iloa ja tunnetta
Psyyce 500,- instrumenttihankintoihin
perustelut: Fantastisia omia biisejä ja poikkeuksellisen hienoa laulua
Softengine 500,-
perustelut: Taiteellinen rima ja musiikilliset tavoitteet todella korkealla, ammattimainen asenne.
West End Alley 500,-
perustelut: hienoja, oivaltavia biisejä ja valovoimaista laulua
Standard Time 500,-
perustelut: Musiikillista potentiaalia ja kiinnostus kehittyä
Norjaan, Ung Kultur Norge -tapahtumaan:
Philadelphia Dynamite
perustelut: Valmis bändi isommillekin lavoille
Sunnuntai-iltapäivä, kello 16.49. Nyt on Sounds 2012 -tapahtuman laulut laulettu ja esitykset esitetty. Hauskaa on ollut oikein olan takaa, mutta nyt on aika pakata kamppeet kasaan ja palata junalla takaisin arkeen. Kiitos toimituksen puolesta kaikille mahtaville artisteille, ja ihmisille, jotka ovat toiminnallaan tämän mahtavan tapahtuman mahdollistaneet! Jatkakaa.
Söndag eftermiddag, klockan 16.49. Nu är Sounds 2012-evenemanget uppsjunget. Roligt har det varit rikigt med dryga mått, men nu är det dags att packa ihop och ta tåget tillbaka till vardagen. Redaktionen tackar alla artister och människor som har medverkat i att göra veckoslutet så här oförglömligt läckert! Fortsätt.
Koko toimituksen puolesta – på besked av hela redaktionen,
Henri Siira
Takarivissä vasemmalta: Milla Hänninen, Felix Tolke, Henri Siira, Suvi Keskitalo, Matias Åberg, Annina Claesson ja Laura Ikonen. Edessä: Sebastian Lindström. Kuvasta puuttuu Susanna Koivisto.
Nuori Kulttuuri Sounds 2012 -tapahtuman kunniakirjojen ja stipendien saajat julkistettiin sunnuntaina iltapäivällä päättäjäisissä.
Olemme koonneet stipendien ja kunniakirjojen saajat sekä Norjaan lähtevän palkitun ryhmän tiedot tänne: sounds.nuorikulttuuri.fi/stipendit-ja-kunniakirjat/
Sounds 2012 -tapahtumatoimitus
De som belönades stipendier och diplom av Ung Kultur Sounds 2012 utropades på söndag eftermiddag på avslutningsfesten.
Vi har samlat alla de belönade akterna och de som skickas till Norge på denna sida: sounds.nuorikulttuuri.fi/stipendit-ja-kunniakirjat/
Sounds 2012 -evanemangsredaktionen
Så avslutas Sounds 2012 på söndag eftermiddag med avslutningen i Caribia.
Diplom delas ut till orkestrar och körer.
Idag finns det ännu fler människor samlade i arenan här än på invigningen. Funtionärerna kämpar med att tillgodse ett aldrig sinande behov av stolar. Scenarrangemanget är dock lika välgjort som förut.
Utan förbehåll inleder Aino-ensemblen med tre musikanter på kantele som lugnt plockar på strängarna i ett kreativt uppträdande. Den första omgången stora applåder rungar ut genom lokalen innan konferencierna börjar sitt snack och låter publiken öva på att göra vågen.
Direktör för ungdomsväsendet, Annina Lehtiö-Vainio, håller ett rörande tacktal. Det är en aning vemodigt att tacka alla som varit med och medverkat eftersom det innebär att detta otroligt lyckade evenemang är slut.
Lehtiö-Vainio är mer än nöjd med veckoslutet. ”Vi har nått vårt mål, att ge unga en chans att uppträda på stora scener inför stor publik och efter det få konstruktiv feedback från en professionell panel.”
Annina Lehtiö-Vainio
Raskt stiger sedan de särdeles muntra folkmusikerna Kansa Hölömöt som på nolltid får publiken att klappa och vifta med händerna för fullt.
Kansa Hölömöt
Sedan följer huvudevanemanget – diplomutdelningen, uppdelad i omgångar baserat på lokalerna som de unga artisterna uppträtt i. Först ut är folkmusikerna, de klassiska orkestrarna och körerna, och det är knappt så de stora grupperna ryms runt scenen.
Kammarkören från Sibeliusgymnasiet bjuder sedan på ett trolskt och rysande vackert a cappella-verk. När de starka rösterna stilfullt tonats ut följer diplomen till banden som spelat på Vimma. Metalbandet Adrenaline toppar av den omgången med hårda riff och epilepsiframkallade ljuseffekter.
Banddiplomen fortsätter med de som uppträtt på Caribia och efter det indierockarna Softengine med stark sång och ett engagerande framförande.
Softengine
Så höjs spänningen med stipendieutdelningen som fungerar enligt samma modell. Panelordföranden Anna Kuoppamäki läser upp panelens motiveringar. De lyckliga som får ta emot stipendierna kommer en efter en till scenen med stora leenden.
Höjdpunkten sparas till sist – vilket band som får äran att åka till Norge. En mental trumvirvel anas i luften innan det avslöjas att det blir Philadelphia Dynamite.
Som avslutande ord tackas alla arrangörer som gjort sitt yttersta för att förverkliga Sounds 2012. En video påminner sedan om nästa års evanemang – Teatris 2012 för alla med en ådra för drama.
The Growth spelar ut oss med ett sista originellt framförande. När deras sista ton har tagits börjar långsamt arenan tömmas på folk.
The Growth
Sounds 2012 har huserat ett imponerande antal (över 1 400!) deltagare och en ännu mer imponerande kvalitet rakt igenom. Beröm och tacksägelser är definitivt på plats till alla som medverkat!
Text: Annina Claesson
Bild: Milla Hänninen
Ung Kultur Sounds 2012 -evenemangsredaktionen
Sounds 2012 -tapahtuma ja sen koneisto ovat kuin jättimäinen legolaatikko. Yksi laatikon tärkeistä palasista on tapahtuman kummisetä ja Nuori Kulttuuri -säätiön toiminnanjohtaja Panu Mäenpää.
Ensivaikutelma toiminnanjohtaja Mäenpäästä on ennakko-odotusten vastainen: vastassani ei olekaan harmaahapsinen kuiva byrokraatti, vaan rentoihin ja tyylikkäisiin vaatteisiin pukeutunut mukava, hymyilevä ja helposti lähestyttävä kaveri. Hän hehkuu innokkuutta ja positiivista asennetta. Ja viiksetkin löytyvät – loistavaa!
Henri: Kuka olet ja mitä teet?”
Panu: ”Olen Panu Mäenpää, Nuori Kulttuuri -säätion toiminnanjohtaja, hoidan tällaisten tapahtumien valtakunnalliset järjestelyt ja koordinoin tapahtuman yleistä toimintaa.”
H: Kuulostaa aika byrokraattiselta!
Panu: ”No onhan tämä toiminnanjohtajana oleminen vähän paperisotaa välillä, mutta ei se byrokratia silti haittaa, sillä rakastan nähdä, kuinka työn tulos kokoaa nuorisotaiteilijat pitämään hauskaa ja tekemään taidetta. Se aktiivisuus ja iloinen yhdessäolo näissä tapahtumissa on minun mielestäni kaikesta mahtavinta, sillä rakastan taiteen ja kulttuurin parissa toimimista. Järjestin ensimmäisen vastaavan valtakunnallisen tapahtuman (toim. huom.: teatteriteemalla) vuonna 2006 Seinäjoella, ja päädyin sen jälkeen toiminnanjohtajaksi.”
H: Oletko opiskellut johonkin tiettyyn ammattiin vai eksyitkö näihin hommiin vahingossa?
Panu: ”Olen ammatiltani ilmaisutaiteen opettaja, ja sitä kautta päädyin näihin hommiin. Olin myös nuoruudessani mukana tällaisessa toiminnassa.”
H: Missä merkeissä sinun viikonloppusi on mennyt? Oletko ehtinyt katsomaan esiintymisiä?
Panu: ”Kyllä olen ehtinyt. Itse asiassa toimenkuvani tänä viikonloppuna on enimmäkseen ollut paikkojen kierteleminen ja hyvän musameiningin toteutumisen valvominen”.
H: Olen kateellinen, mutta varmaan sinullakin on työtä riittänyt. Paljonko taustatyötä tarvitaan tällaisen tapahtuman järjestämiseen?
Panu: ”Noh, kaksi vuotta etukäteen alkoi tapahtuman suunnittelu ja esiintymispaikan valitseminen, kilpailuttamalla halukkaita järjestäjäkaupunkeja keskenään. Onhan tässä ollut paljon kokouksissa istumista ja papereidentäyttöä, mutta lopputulos on kaiken vaivan arvoista. Tämä viikonloppu on ollut kaikin puolin erittäin onnistunut – ja kiitos siitä kuluu kaikille mahtaville nuorille, jotka ovat todella tämän tapahtuman tehneet panoksellaan!”
H: Kuulostaa rankalta, joten onneksi tapahtuman takaa löytyy näin omistautuneita ihmisiä. Loppuun pitää vielä esittää yksi pakollinen kysymys: Millainen musiikki uppoaa parhaiten?
Panu: ”Kotona kaiuttimistani kuuluu kyllä eniten poppia, rokkia ja jatsia. Livenä musiikkimakuni kääntyykin sitten hevin puolelle, sillä se meno ja lavashow hevissä on kyllä aivan omaa luokkaansa!
On Panun, ja Panun kaltaisten ihmisten ansiota, että koko tämä näin kertakaikkisen mahtava viikonloppu on ollut mahdollinen, joten hyvät nuoret, muistakaa arvostaa! Respect!
Teksti ja kuvat: Henri Siira
Sounds 2012 -tapahtumatoimitus
Juhu och Oskar utanför Caribia
”Spelningen gick jättebra”, berättar Oskar. ”Vi har en kompis, Markki, som är musikproducent, så att säga filosof (skratt), som fixade den här åt oss. Tyvärr så var vår basist, Tuomas, fast i en buss på väg från Helsingfors, men bra gick det ändå”, fortsätter han obekymrat.
”Sådana här tillställningar är jättebra, för det finns så många olika band som uppträder – så det bryter lite genre-gränserna. Och för ungdomarna är det bra att det här ordnas, för de får uppträda på lite större arenor som de vanligtvis säkert inte spelar på, och platser som Caribia har också fenomenalt ljud.”
Man märker på hur de talar att de har förtjänat sin plats här igenom att jobba sig upp sen de startade år 2005. ”Unga band skall komma ihåg att bara träna, träna, träna”, ger Matias som råd åt deras framtida konkurranter.
Ville tillägger snabbt: ”Om man bara orkar njuta av sin fritid och satsa det på att spela i band, kommer man troligen att lyckas förr eller senare.”
Oskar nickar instämmande och berättar: ”Man ska bara skuffa sig framåt, och ta en dag i taget. Ibland kommer det sämre dagar, men man ska komma ihåg att ta de dagar som är lyckade i akt. Man börjar med små konserter, men så småningom växer ens namn, man blir en bättre spelare och flyttar sig till festivaler och turneér.” Det sista råd de ger åt en att komma ihåg är: ”Small steps!”
Men hur ser framtiden ut? ”Nu ska vi bara njuta av sommaren, vi har direkta planer, men det är vår grej. Planlöshet.” avslutar sångaren Oskar.
Text och bild: Sebastian Lindström
Sounds 2012 -evanemangsredaktionen
Lauantai-iltana artistit pääsivät nauttimaan musiikista myös yleisön joukkoon, kun Caribia-areenalla iltakonsertissa esiintyivät The 5th of April ja Reckless Love. Sounds-toimitus oli paikalla keikkapaikalla fiilistelemässä tunnelmia!
Lauantain konsertin alkaminen viivästyi hieman, mutta se ei menoa hidastanut: tapahtuman lahjakkaat muusikot viihdyttivät Caribian käytävällä toinen toisiaan - ja meno oli korkealla! Tarjolla oli muun muassa seuraavia biisejä: Frontside Ollie (Robin), Lovestory (Taylor Swift), Jar of Hearts (Christina Perry), Poika saunoo (Poju), Meksikon pikajuna, I will stay (Hurriganes) ja Set Fire To The Rain (Adele).
The 5th of April:
Reckless Love:
Kuvat ja teksti: Susanna Koivisto
Nuori Kulttuuri Sounds 2012 -tapahtumatoimitus
Det är en fin stämning i luften i Caribias arena när kvällskonserten börjar. Då dörrarna öppnas springer en hel flock av skrikande 10-15 åringar ner till scenen, medan de äldre åskådarna tar sig till läktarna vid sidan.
Snabbt körs det igång,med kvällens första headliner: Åbos eget The 5th April. Med sin stiligt levererade hårdrock vinner de genast över publiken, och det snabba tempot bara fortsätter.
Man ser och hör att de är bekväma att spela med varandra, och kemin funkar då de spelar proffisgt och träffar varje not rätt. Sångarens glada leénde – som knappt alls suddas ut under deras speltid - levererar ett budskap att han och hans bandmedlemmar verkligen njuter av det de gör. Med sin sista sång tackar de publiken och lämnar i konferencierernas händer.
The 5th of April.
Det blir en kort paus, och sedan stiger den andra headlinern upp på scenen: Reckless Love från Kuopio. När gitarrens första ljud kommer ut från förstärkarna dränks det i publikens jubel (glädjeskrik) – och när sångaren Olli kommer ut på scenen blir publikens decibel-nivå bara högre.
De drar igång sitt set som består av deras radiohits, och åskådarna fortsätter bara ropa: Reckless Love, Reckless Love! Man kan fråga sig om de yngsta åskådarna verkligen förstår vad bandet sjunger om med sånger som ”Dirty Dreams”, men de verkar ha roligt och inte fundera så mycket på orden.
Händerna hålls i luften under hela konserten som Olli drar vidare med en karisma som inte dör ut (och med ett löfte att den glittriga skjortan han har på sig kommer han att ta bort under showen.) Efter att deras sånger är färdigt spelade stiger de ner från scenen. Åbos ungdomar ser nöjda och belåtna ut.
Text: Sebastian Lindström
Bild: Laura Ikonen
Sounds 2012 -evenemangsredaktionen
På natten mot söndagen ordnades det en öppen scen i Cafe Vimma för alla som kände för att uppträda lite extra.
Rising Rice
Det är helt klart en mer familjär och avslappnad miljö för uppträdandena här i än de andra lokalerna runt om i Åbo, och en vag hipsterstämning råder över det lilla caféet när de frivilliga grupperna spelar från rummets hörn. Här kan de kanske ta ut svängarna lite mer än på de ”officiella” scenerna och dessutom ta mer kontakt med publiken, något som artisterna inte missar att notera.
Öppningsnumret Rising Rice är ett praktexempel med sin nostalgitripp till sextiotalet. Hippierna spelar sina verk på varje tänkbart instrument från akustisk gitarr till näsflöjt och drar sig inte för att hoppa upp på stolarna. Sedan följer resten av bidragen med mäktig altsång, bongotrummor, fyndiga texter, dansvänlig gitarrpop, vissel och ett fortsatt brett utbud av instrument. Publiken börjar lätt klappa takten i nästan varanda låt. Inte ens när klockan närmar sig ett på natten har särskilt många lämnat lokalen.
Publiken på Café Vimma
Kreativitet och charm avslutar lördagen och förhoppningsvis går söndagen i samma anda!
Text: Annina Claesson
Bild: Annina Claesson och Milla Hänninen
Sounds 2012-evenemangsredaktionen
Lack of Quest -bändi esiintyi hyvällä asenteella Vimmassa myöhään lauantai-iltana järjestetyssä Open Stage -tapahtumassa.
Lack of Request heti esityksenä jälkeen.
Vimman avoimen lavan esiintymiset ovat täydessä vauhdissa myöhään lauantai-iltana. Juoksen Lack of Quest -bändin perään toiveikkaana: ”Pliis, saanko nopean haastattelun teiltä?”. Vastaus on myönteinen.
Helsingistä tuleva bändi koostuu kolmesta valoittavasta esiintyjästä – he ovat Sam, Kitu ja Erkku. Bändin positiivinen asenne ja avoin mieli lavalla ovat ihanaa katseltavaa. Mutta ennen kaikkea ihanaa on heidän musiikkinsa kuuntelu livenä!
Lack of Questin löydätte Facebookista!
Teksti ja kuva: Milla Hänninen
Sounds 2012 -tapahtumatoimitus
Lauantai-iltana indierock-kokoonpano The Remounds revitteli Vimman lavalla kolmen nopeatempoisen kappaleen voimin.
”Lämmintä piisaa ja täällä on tunnelma kohdallaan.” Tällaisen arvion The Remounds antaa Sounds 2012-tapahtumasta, vaikka ovatkin uupuneita kovan päivän jälkeen.
Remoundsit ovat kotoisin Pohjanmaalta Maalahdesta. He ovat tähän asti soittaneet enimmäkseen keikkoja ympäri Pohjanmaata. Tämä on heidän ensimmäinen Turun-valloituksensa. Ennen Sounds 2012 -tapahtumaan tuloa he olivat olleet mukana vaikuttamassa suomenruotsalaisessa Popturnén-bändikilpailussa.
Historiaa bändillä on takanaan kaksi vuotta. Musiikkiaan he kuvaavat iloiseksi ja mukaansa tempaavaksi alternative-rockiksi. Inspiraation lähteitä riittää – muun muassa The Strokes nimetään niistä yhdeksi.
”Itse asiassa saamme vaikutteita kaikesta kuuntelemastamme musiikista. Yleensä soitamme kuitenkin paljon covereita. Tarvitaan usein joku vähän erityisempi tapahtuma, että esittäisimme omaa tuotantoamme”, he kertovat.
Kaikki bändin jäsenet osallistuvat biisinkirjoitusprosessiin, joka kaiken kaikkiaan on hyvin spontaania.
”Yleensä se menee niin, että kun mielestämme joku pieni juttu kuulostaa hyvältä, jatkamme sen kehittelemistä. Ja joskus syntyy jopa biisikin”, sanoo Nadia Väglund, bändin basisti ja laulaja.
Kaikki bändin jäsenet uskovat jatkavansa musiikin harrastamista jossain muodossa läpi koko elämän, vähintäänkin vapaa-ajalla.
”Kyllä se niin menee, että kitaraa soitan läpi elämän”, tokaisee Hannes Mäkinen hymy huulillaan.
Tykkää The Remoundsista Facebookissa!
Teksti: Annina Claesson
Kuvat: Sebastian Lindström och Annina Claesson
Käännös suomeksi: Henri Siira
Sounds 2012 -tapahtumatoimitus
Lauantai-aamupäivän aurinko paistaa ja linnut visertävät. Viserrys tosin hukkuu Kansan Hölömöt -folkbändin musisointiin Turun pääkirjaston edessä.
Ryhmän iloinen meininki on mukaansa tempaavaa, ja jäsenten huomaa todella nauttivan esiintymisestä. Ne kirjaston kahvilavieraat, jotka ovat päättäneet istuutua ulos lämpimään, saavat nauttia livemusiikista kahvikupin äärellä. Mitkä onnenpekat!
Kaikki muusikot Hölömöt-bändissä ovat iloisia ja innokkaita päästyään esiintymään Turkuun. Silloin kun heillä ei ole buukattuja esiintymisiä Sounds-lavoilla, he soittavat kernaasti kadulla ohi kulkeville ihmisille. ”Yleisö on ollut mahtava!”, he kiittelevät turkulaisia.
Bändi on kotoisin Tampereelta, ja kaikki jäsenet käyvät samaa koulua. Heiltä löytyy musiikillista taustaa jo ennestään. Vapaa-aikanaan Sounds 2012 -tapahtumassa bändin jäsenet katsovat mielellään tuttujensa, toisen tamperelaisbändin Just a Couple Of Notesin, esiintymistä.
Teksti ja kuvat: Milla Hänninen
Käännös suomeksi: Henri Siira
Sounds 2012 -tapahtumatoimitus
Yksi Sounds 2012 -tapahtuman ehdottomista kohokohdista on nähdä porukkaa eri puolilta maata esittämässä uniikkia ja persoonallista musiikkia lavalla. Persoonallisen musiikin voi määritellä monella tavalla, mutta yhden määritelmistä on pakko istua Hilbes-yhtyeeseen. Toimittajamme Henri Siira selvisi hikipisaroiden saattelemana haastattelemaan bändiä.
Kuvassa Hilbes.
Kirjoittamista riittää toimituksessa niin paljon, että näpit kärventyvät. Hetken tauko olisi kova sana, mutta se saa nyt unohtua, sillä sitäkin kovempi sana on utsjokelainen joikurock-bändi.
Äärettömän mielenkiinnon piinaamana minun on ilmoittauduttava vapaaehtoiseksi raportoimaan tästä yhtyeestä. Siispä tulipalokiireellä autoon ja moottorin kierroslukumittaria huudattaen nokka kohti Turun Caribia-areenaa. Esitykseen aikaa 20 minuuttia!
Paikalle kaahattuani suuntaan kirmaten suoraa kohti bäkkäriä. Meno on nopeasti vilkaistuna puolihillittyä kaaosta, juuri niin kuin hyvään musiikkitapahtumaan kuuluu.
Hetken päästä joku henkilökunnasta helpottaa oloani kertomalla, että olen tullut ajoissa paikalle. Hilbes esiintyy seuraavaksi. Huh, sanon minä, vaikka aivot huutavat halleluujaa. Vielä on jopa vähän aikaa sohia kamerankin asetuksia (toim. huom: tosin ei tarpeeksi ainakaan kuvien lopullisen laadun perusteella!).
En tiedä mitä odottaa tältä esitykseltä, aivoni koettavat kai vieläkin kamppailla mielikuvaristiriidan kanssa, jonka joikun ja rockin yhteentuominen luo. Kohta se nähdään…
Sekunteja tuon jälkeen lavalle astelee joukko perinteisiin saamelaisvaatteisiin pukeutuneita nuoria, joista pari kantaa sähkökitaraa. Oujee, toimittaja pitää tästä! Joukon solisti ja johtohahmo, Hansa, lämppää yleisöä pienellä stand-upilla ja esittelee bändin. Hän on mitä ilmeisemmin huumorimiehiä, sillä parit läpät hänen suustaan johtavat ainakin itseni kertakaikkiseen hajoamiseen. Ehkäpä yksi parhaista show-vedoista tähän asti!
Pienten teknisten vaikeuksien jälkeen esitys saadaan käyntiin laululla ”Bunce luohtti”. Tässä vaiheessa toimittaja on vielä täysin kahvilla laulun sanomasta, mutta meno on äärimmäisen kohdallaan ja hyvältä kuulostaa, piru vie! Kertakaikkisen loistava genrehybridi, vaatevarusteiden alla piilee todellinen tekemisen meininki.
Muutenkin koko porukka hehkuu sellaista, hmm, miten sitä nyt kuvailisi, tiettyä erikoista yhteishenkeä, joka ilmeisesti on aika tarttuvaa tarttuvaa. Kuvitelkaa entisajan pikkukaupungin Esson baari, ja sitä fiilistä, kun kaikki olivat kavereita, vaikka puoliakaan ei tunnettu – ja siinä teille aika täsmällinen kuvaus tunnelmasta Caribia-areenalla Hilben soittaessa!
Keikka ohi, nyt pestään jälkipyykkejä!
Esityksen loputtua suuntaan sitten onnittelemaan porukkaa hyvästä vedosta, ja kyselen, kuka on keksinyt tämän luovan mestariteoksen nimeltä Hilbes. Bändin keulahahmo, Hansa Korpi, kertoo, että idea tähän bändiin tuli heidän musiikinopettajaltaan. Bändi perustettiin päämääränä osallistua juuri Sounds 2012-tapahtumaan. Korpi kertoo, että bändin jäsenet ovat ennenkin soittaneet saman tyylistä musiikkia, tosin eri kokoonpanolla.
Bändin jäsenet ovat vuosimallia 1998-2000, mutta soittavat ja laulavat nuoresta iästään huolimatta erittäin hyvin. Varsinkin yksi bändin kitaristeista, Pedar Järvensivu, vetää biisin loppuun kitarasoolon toimittajan kuuloaistia lempien. Kai siinä on sitä jotakin, kun saamelaisten kansallispuvuissa vinguttaa sähkökitaraa – tohtisinko sanoa magiaa?
Korpi hymähtää kysymykselle laulun sanomasta. Hänen mukaansa sitä on hieman monimutkaista tulkita suoraan, mutta muotoilee laulun kertovan pojanklopista. Huumorimiehenä hän lisää hymyillen, että lavalla laulaessaan hän osoitti sormellaan jotain yleisössä istuvaa biisiin sopivaa pojankloppia, mutta kielimuuri ilmeisesti iski ja poika oli sitten ottanut kysymysmerkin muodon koko loppuesityksen ajaksi. Tässä esityksessä tosin sanoilla ei ole niin väliä, sillä näin kova meininki ei pysähdy edes tiilimuuriin, kielimuurista puhumattakaan.
Enään ei ole toimittajalla takataskussaan muuta kuin pakollinen kysymys fiiliksistä! ”Kivaahan täällä on, mutta Suomalaista Kirjakauppaa en löydä millään, kerrankin kun sitä tarvitsisi”, Hansa Korpi vastaa pilke silmäkulmassa. ”Tosin mukavaa kun täällä Turussa on nimetty kauppakeskuskin (Hansa) minun mukaani”, Korpi lisää ja naureskelee. Hyvin tuntuvat viihtyvän täällä!
Bändin jatkosta ei ole tietoa, mutta toivotaan että kuulemme heistä vielä – sen verran mahtavan combon ovat keksineet! Kokoonpanolla on joka tapauksessa pian edessä 1 300 kilometrin kotimatka Sounds 2012 -tapahtumasta Utsjoelle. Toimittaja kiittää.
Teksti ja kuva: Henri Siira
Sounds 2012 -tapahtumatoimitus
Sounds-tapahtuman artistit eivät ole ainoastaan hirmuisen lahjakkaita vaan myös häikäisevän tyylikkäitä!
Erilaisia esiintymisasuja ja luovia pukuratkaisuja on yhtä monta kuin erilaisia esiintyjiäkin. Kolme työväenopisolta bongattua artistia kertoo tyylinsä saloista!
På lördag kväll körde indierockarna The Remounds loss på Vimmas scen med tre egna låtar i snabbt tempo.
The Remounds spelning på Vimma.
”Det är varmt och skönt och bra stämning”, säger de om Sounds 2012, även om de är trötta efter en hektisk dag. Hemstaden är Malax, och de brukar spela live runt det området och runt Jakobstad. Tidigare har de medverkat i finlandssvenska bandtävlingen Popturnén innan de blev inbjudna till Sounds.
The Remounds har två år på nacken. Sin musik beskriver de som glad och catchy alternativ rock. Inspirationskällorna är blandade, men bland annat The Strokes namedroppas.
”Egentligen blir vi påverkade av allt vi själva lyssnar på. Vanligtvis spelar vi dock mycket covers. Det krävs oftast något särskilt tillfälle för att vi ska skriva eget”, berättar de.
Från vänster: Nadia Väglund, bas och sång, Marcus Mannfolk, gitarr och sång, Axel Bjurs, trummor, och Hannes Mäkinen, gitarr och sång.
De är alla delaktiga i låtskrivarprocessen och det hela sker mycket spontant.
”Det brukar vara så att någon spelar någon liten grej som vi tycker låter bra, och så spinner vi vidare på det”, säger Nadia Väglund, basist och sångare.
Alla medlemmarna tror att de alltid kommer att hålla på med musik på något sätt, om än bara på fritiden.
”Det blir nog så att man spelar gitarr hela livet”, ler Hannes Mäkinen.
Gilla The Remounds på Facebook!
Text: Annina Claesson
Bild: Sebastian Lindström och Annina Claesson
Sounds 2012-redaktionen
Ordförande och konstnärliga ledare Anna Kuoppamäki framför Vimma.
Panelens ordförande och Sounds konstnärliga ledare, Anna Kuoppamäki, möter mig med ett stort leende på läpparna. ”Jag har haft gåshud hela dagen, de unga uppträder med sådan passion”, berättar Kuoppamäki.
Hon beundrar ungdomarnas uppriktighet och det att de faktiskt vill ta vara på panelens konstruktiva kritik.
Kuoppamäki har hållit på med musik sen barns ben. Idag är hon mycket aktiv inom musikvärlden på flera olika områden. Panelen som består av 24 personer är vald av Kuoppamäki. Många av dem är hennes bekanta från musikkretsarna.
”Man ska komma ihåg att ta vara på energin som strålar omkring, ett kraftigt energibyte sker mellan de på scenen och publiken”.
Efter denna uppmaning är det dags att låta Kuoppamäki fortsätta vandra omkring mellan de olika scenerna.
Text och bild: Milla Hänninen
Sounds 2012-evenemangsredaktionen
Niinkin suuri tapahtuma kuin Sounds ei toimisi ilman motivoitunuttaja omistautunutta henkilökuntaa. Pyörät pyörivät kuin rasvattu kaikkien hoitaessa omat tehtävänsä ripeästi mutta silti tarkasti.
Iita työpisteessään Vimmassa.
Tapahtumassa työskentelevä Iita Makkonen on hyvin yllättynyt haastattelupyynnöstä: ”Minua? Mutta enhän minä mitään erikoista tee!”
Pienen juttutuokion jälkeen selviää, että Iita toimii tapahtumatoimiston vasempana sekä oikeana kätenä eli tekee mitä eteen tulee.
Nuorten ilon mahdollistaminen ja hyvän musiikin kuunteleminen ovat Iitan mielestä parasta koko tapahtumassa.
Punaisen Ristin työntekijät valmiina auttamaan haaverin sattuessa.
Punaisen Ristin työntekijät ovat paikalla antaakseen ensi-apua onnettomuuden sattuessa. Lauantai-ilta oli puoli yhdeksään mennessä sujunut ongelmitta. Kaikki ovet ja ikkunat ovat auki, joten suurta pyörtymisvaaraa ei ollut. Toivotaan, että työntekijöiden ilta jatkuu yhtä rauhallisissa merkeissä!
Teksti ja kuva: Milla Hänninen
Sounds 2012 -tapahtumatoimitus
Backstage-alueella kulttuurikeskus Vimmassa istuvat räppäritrio 3feat:in kolme kundia hihattomissa.
Räppärit ovat artistinimiltään Sweedey, Efe ja Dagger-D. Heidän tarinansa sai alkunsa kun Efe ja Sweedey, jotka olivat alkaneet käymään nuorisoklubeilla ja kirjoittamaan omia räppejä, kuulivat Dagger-D:stä ja hänen taidoistaan – ja keksivät pestata hänet kolmanneksi kaveriksi riimejä kylvämään. 3feet oli nähnyt päivänvalon.
”Meidän inspiraatiomme lähteet ovat hyvin vaihtelevia, ja se on yksi seikka mikä tekee tyylistämme hyvin omaperäisen”, kundit kertovat. Sweedey saa inspiraationsa Whiz Khalifasta, Efen esikuvat ovat Tupac ja Hopsin, ja Dagger-D diggaa old-school räppiä.
”Soundsin kaltaiset tapahtumat ovat tosi tervetulleita,” Efe toteaa. ”On tällaisten tapahtumien ansiota, että ihmiset saavat nähdä nuorisossa kytevän lahjakkuuden, ja nuoret saavat paikan jossa esiintyä.” Muut nyökkäävät ja yhtyvät mielipiteeseen. He kertovat vähän heidän keikkahistoriasta, joka on sisältänyt pari isompaakin keikkaa.
Tulevaisuuteen he suhtautuvat viileästi jalat maassa: ”Koulunkäynti on tärkeää, niin se vaan on. Kaikki me käymme lukioa ja tulemme kirjoittamaan ylioppilaaksi. Tottakai aiomme räpätä siinä sivussa niin paljon kuin ehdimme, ja jos me onnistumme niin me onnistumme, mutta jos emme, niin tiedämme ainakin yrittäneemme. Aina pitää kuitenkin tehdä sitä mistä tykkää.”
Teksti ja kuvat: Sebastian Lindström
Käännös suomeksi: Henri Siira
Sounds 2012-toimitus
Viisi nuorta raaseporilaista ovat juuri tulleet pois lavalta ja istahtaneet bäkkärille. Ilmeistä päätellen kyseisen Junkbox-yhtyeen jäsenet ovat varsin tyytyväisiä Kiss- ja Sunrise Avenue-covereista koostuneeseen settiinsä.
Bändi koostuu kuudesta, vuosina 1997-2001 syntyneestä, jäsenestä. Tämänpäiväisessä kokoonpanossa Mattias soittaa rumpuja, Johan bassoa, Linnea laulaa, Erik näppäilee syntikoita ja Niklas soittaa kitaraa. Laskutaitoiset varmaan huomaavat, että yksi uupuu laskusta, mutta valitettavasti bändin taustalaulaja Maximilian ei voinut osallistua tähän esiintymiseen.
Bändin jäsenet ovat innokkaita kertomaan kokoonpanonsa ajatuksista toimitukselle. Jokaisella jäsenellä on omat inspiraation lähteet, esimerkiksi Mattias on eniten kiinnostunut rockista, kun taas Linnea sympatisoi enemmän Eminemiä. Yksi yhteinen esikuva heiltä kaikilta kumminkin löytyy – Green Day.
Bändin syntyhistorian taustalla on kaikkien jäsenten osallistuminen Tammisaaren musiikki-instituutin toimintaan. Alussa bändi soitti hiukan toisenlaisella kokoonpanolla, mutta myöhemmin myös Niklas ja Linnea ovat tulleet mukaan ja bändi on saanut nykyisen muotonsa.
Junkbox-bändin jäsenet rakastavat live-esiintymisten mukanaan tuomaa fiilistä. He pitävät Sounds 2012-tapahtumaa hyvin onnistuneena, erityisesti siksi että tapahtumassa on mahdollisuus kuulla niin monia eri artisteja ja musiikkityylejä.
Tulevaisuudessa bändin jäsenet haluaisivat jatkaa yhdessä soittamista niin paljon kun vain mahdollista.
Teksti ja kuvat: Sebastian Lindström
Käännös suomeksi: Henri Siira
Sounds 2012 -tapahtumatoimitus
Från höger till vänster: Efe, Dagger-D och Sweedey.
Inne på backstageområdet i Vimma sitter tre killar klädda i ärmlösa skjortor och kepsar.
Rapparna 3feat med artistnamn Sweedey, Efe och Dagger D startade då Sweedey och Efe hängde på ungdomsklubbar och började göra egna låtar.
När de fick höra om Dagger D:s talanger rekryterade de honom genast. ”Våra inspirationer varierar massor för var och en av oss, och det är det som gör oss speciella och at vi har vår egen stil.”
Sweedey är inspirerad av Whiz Khalifa, Efe av Tupac och Hopsin, och Dagger D av old school rap och Immortal Technique.
”Evenemang som Sounds är jättebra, tack vare sådana får folk se ungdomarnas talanger, och unga får någonstans att uppträda på” , berättar Efe. De andra nickar instämmande och berättar de haft allt från liknande tillställningar som Sounds till lite större shows på klubbar med kändare artister.
När de blir frågade om sina framtidsplaner håller de fötterna på jorden och svarar realistiskt: ”Att gå i skolan är viktigt, så är det bara. Vi alla går i gymnasiet, och kommer att skriva studenten. Självklart kommer vi att rappa vid sidan om, så mycket vi hinner, och om vi lyckas slå igenom så lyckas vi, om inte, så vet vi att vi har försökt. Man ska alltid fortsätta med det man tycker om.”
Sebastian Lindström
Sounds 2012-evenemangsredaktionen
Työväenopistolta löytyi tähän asti kovaäänisin Sounds 2012-viikonlopun aikana tapaamamme yleisö.
Kun tulemme konserttisaliin meteli on korvia särkevä. Kaikki taputtavat Juicy Voices -orkesterille, joka on juuri soittanut settinsä loppuun.
Seuraavana taitojaan esittelemään tulee Tsmon eli kuuba-rytmejä soittava huilukvartetti Turun musiikki-instituutista. Soinnut ovat vähintäänkin kiinnostavia. Rummuttaja ja basisti seuraavat nätisti pianon ja huilujen melodioita, josta syntyy erikoisen kuuloinen kokonaisuus. Hyvin toimivaa. He esittävät kolme kappaletta, joista kaikki saavat yleisön kunnioittaen hiljentymään, vain ratketakseen hurraukseen ja kovaan taputukseen kappaleiden jälkeen.
Esiintymisensä jälkeen Tsmon-yhtyeen jäsenet kertovat, kuinka heidän musiikinopettaja sai heidät yhteen ja soittamaan. Tämä oli heidän toinen esiintymisensä – joka todisti, että he ovat jo hyvällä matkalla musiikilliseen mahtavuuteen.
Teksti: Sebastian Lindström
Käännös suomeksi: Henri Siira
Sounds 2012 -tapahtumatoimitus
Sounds 2012 tapahtuma kokoaa laajan valikoiman eri genrejä ja musiikkityylejä yhteen. Lauantaina iltapäivällä klassisesta musiikista sai nauttia Turun konserttitalossa.
Nuoriso-orkesterit tarjoavat teoksia laidasta laitaan tunnetuilta – ja vähemmän tunnetuilta säveltäjiltä. Konserttisalissa vuorottelevat niin rytminen tangomusiikki kuin haudanvakavat jousisoitinkappaleet ja iskuvoimaiset marssitkin.
Soittimet käyvät läpi koko tunneskaalan surullisesta iloiseen. Ei ole väliä soiko salissa Wagner, Smetana, Sibelius tai mikä tahansa muu nimi, sillä kaikki esitykset kuulostavat ainutlaatuisen kauniilta ja esittäjien tulkinta on kaikin puolin ammattimaista tasoa.
Lappeenrannan musiikki-instituutin kamarimusiikkiryhmä soittaa bulgarialaisia säveliä, ja Pirkanmaan musiikki-instituutin orkesterilla on soittolistallaan hääteema, häävalsseine kaikkineen. Orkestereita ei ainakaan voi syyttää omaperäisyyden puutteesta.
”Pidän orkesterissa soittamisesta hyvin paljon. Se on mahtava tilaisuus saada soittaa musiikkia ja olla samalla kulttuurin kanssa tekemisissä”, kertoo Enni Hakala, 17, orkesterista Tuulimyllyn Puhaltajat.
Hänenkin orkesterinsa on osoittanut luovuutta lisäämällä sähköbasson tämänpäiväiseen esitykseensä. Säkylästä kotoisin olevat Tuulimyllyn Puhaltajat ovat kisanneet jopa suomenmestaruuksista.
”Hauskinta täällä on ihmisten tapaaminen”, Enni sanoo.
Hän ja Milka Salo, 15, ovat molemmat soittaneet orkesterissa jo monta vuotta ja viihtyvät hyvin. ”Mutta en tiedä haluanko tästä tulevaisuudessa ammattia kuitenkaan”, Enni vielä jatkaa.
Teksti ja kuvat: Annina Claesson
Käännös suomeksi: Henri Siira
Sounds 2012-tapahtumatoimitus
Sounds -tapahtumassa ei tarvitse soittaa nälässä, vaan artisteille ja työntekijöille tarjotaan ruokaa Puolalan koululla.
Esimerkiksi lauantain alkuillan päivällisellä vatsat täyttyivät kanakastikkeesta, jonka kanssa sai valita lisukkeeksi riisiä, perunaa tai paistettuja kasviksia.
Ruokailun järjestäjät olivat huolehtineet artistien viihtyvyydestä.
Puolalan koulla oli syömässä myös utsjokilainen rock- ja joikuyhtye Hilbes. Hilbesin tytöt kertoivat mielipiteensä viikonlopun ruoasta:
Tuuli Tähkäpään mielestä kanan kastike on hieman löllöä, mutta muuten ruoka maistuu hyvin. Viikonlopun ruoka on ollut Tuulin mukaan yleisesti todella hyvää.
Hilla Tähkäpää piti lauantai-illan ateriaansa mauttomana, mutta ruoan tasoa yleisesti keskivertona.
Márjá Guttormilla on selkeä mielipide ruoasta: "ihan syötävää".
Piibe Aikion mielestä ruoka on ollut varsin hyvää. Allergian takia hän joutui tosin eilen odottamaan ateriaanssa varsin kauan ja tyytymään sillä aikaa pelkkään leipään ja voihin.
Teksti ja kuva: Susanna Koivisto
Sounds 2012 -tapahtumatoimitus
Åbo är en perfekt stad för ett evenemang som Sounds. Man känner hur varenda cell i kroppen suger upp all kultur omkring en.
Det vackra salutorget i Åbo centrum.
Det doftar sommar i luften, jordgubb från torget och en svag solkrämsdoft från kvinnan bredvid.
En massa glada barn och vuxna står på torget och lyssnar på gatumusikanter. Man kan gissa att glasskioskerna har en strålande försäljningsdag med tanke på folkmängden och det underbara solskenet.
Afrikanska trummors ljud blandas med folkmusik som hörs på avstånd – en annorlunda blandning som på något spännande sätt passar in i gatubilden.
The Bogolo Street Band spelar på gatan utanför Svenska Teatern.
Även redaktionen måste ibland ta en välförtjänad paus!
Mumsfilibabba! Sebastian Lindström, reporter på Sounds 2012-evenemangsredaktionen, njuter av sommaren.
Text och bild: Milla Hänninen
Sounds 2012-evenemangsredaktionen
Publiken på Työväenopisto är den mest högljudda som vi hittils har hört på Sounds 2012.
När vi kommer ut i konsertsalen är ljudet bedövande. Alla applåderar orkestern Juicy Voices som har spelat klart sitt set och stiger ner från scenen.
Nästa i tur att visa sina talanger är Tsmon Kuuba-Kvartetti från Åbos musikinstitut. Trummisen och basisten följer snyggt pianots och tvärflöjtens melodier. Tillsammans framför de tre låtar som får publiken att respektfullt tysta ner, medan åskådarna mellan låtarna brister ut i jubel.
Efter deras uppträdande berättar de om hur deras musiklärare på institutet fick dem att börja spela tillsammans. Detta var deras andra konsert – som visade att de redan var bra på vad de gör.
Text: Sebastian Lindström
Sounds 2012 -evenemangsredaktionen
På Sounds 2012 samlas en vid blandning av genrer och stilar. På lördag eftermiddag kan man njuta av klassisk musik i Åbos konserthus.
Kammarorkestern Etelä-Pohjanmaan musiikkiopiston kamariorkesteri från Södra Österbotten.
Ungdomsorkestrarna bjuder på varierade verk av både kända och mindre kända kompositörer. Genom konsertsalen resonerar rytmisk tangomusik, gravallvarliga stråkar och bombastiska marscher.
Instrumenten spelar igenom hela känslospektrumet. Vare sig det är Wagner, Smetana, Sibelius eller något annat namn så är allt enastående vackert och musikerna uppträder med professionell klass.
Kammarmusikgruppen från Villmanstrands musikinstitut spelar bulgariska kompositioner och orkestern från Birkalands musikinstitut i Tammerfors har bröllopstema på sitt framträdande med bröllopsvals och brudmarschen. Orkestrarna drar sig inte för att vara originella.
Tuulimyllyn Puhaltajat
”Jag tycker mycket om att spela i orkestern. Det är ett fantastiskt tillfälle att få spela musik och utöva kultur”, säger Enni Hakala, 17, från orkestern Tuulimyllyn Puhaltajat från Säkylä, som bland annat inkluderar en elbas i dagens uppsättning och har spelat i de finska mästerskapen. ”Det bästa är folket man får träffa.”
Hon och Milka Salo, 15, har båda spelat blåsinstrument i orkestern i flera år och trivs bra. ”Men jag vet inte om jag fortsätter med det här som yrke i framtiden”, fortsätter Enni.
Text och bild: Annina Claesson
Sounds 2012-evenemangsredaktionen
12-vuotias Anton Heilä odottelee Turun työväenopistolla omaa vuoroaan esiintyä. Hän soittaa kontrabassoa Kiirunat-nimisessä yhtyeessä. Esiintyminen ei jännitä häntä lainkaan!
Kiirunat on kansanmusiikkiyhtye Jyväsykylästä. Heille on vuosien varrella kertynyt runsaasti esiintymiskokemusta.
Mikäli törmäät Kiirunoihin joskus jatkossa, Anton on helppo tunnistaa joukosta – hän on 23-henkisen bändin ainoa poika!
Kuva ja teksti: Susanna Koivisto
Sounds 2012 -tapahtumatoimitus
Fem unga raseborgare har just kommit ner från scenen och satt ner sig i backstage-området på Vimma. Junkbox ser belåtna ut med sin spelning som bestod av Kiss- och Sunrise Avenue-covers.
Junkbox på scen
Bandet består av sex 1997-2001 födda medlemmar, Mattias på trummor, Johan på bas, Linnea på sång, Erik på synth och Niklas på gitarr samt den andra vokalisten Maximilian, som inte kunda komma ut i dag.
De är ivriga över att få berätta om sitt band för redaktionen.Varje medlem har olika inspirationer, till exempel Mattias är mer intresserad av rock, medan Linnea diggar Eminem. Men en gemensam förebild de alla delar är Green Day.
Från höger till vänster; Mattias, Johan, Linnea, Erik och Niklas
Bandet fick sin start tack vare att alla medlemmar var en del av musikinstitutet i Ekenäs. Först var det en lite annorlunda medlemsuppsättning, men senare kom Niklas och Linnea med i bandet och gruppen fick den nutida formen.
De gillar fiilisen på live-spelningar och tycker att Sounds 2012 evenemanget är en lyckad tillställning – speciellt för att man får se så många olika artister uppträda och höra olika musikstilar.
I framtiden vill medlemmarna i bandet fortsätta spela så mycket som de bara kan.
Text och bild: Sebastian Lindström
Sounds 2012-evenemangsredaktionen
Solen skiner och fåglarnas kvitter överröstas av folkbandet Kansa Hölömöt som uppträder i Åbos huvudbibliotek på lördag förmiddag.
Kansa Hölömöt i sina fina utstyrslar.
Det glada humöret smittar av sig, man ser att bandet njuter till fullt av att uppträda. Bibliotekets cafégäster som valt att sitta ute i värmen får njuta av live musik över en kopp kaffe, vilka lyckostar!
Alla musiker i bandet är ivriga att få spela här i Åbo. Då de inte har en officiell spelning bokad på någon av Sounds scener, spelar de mer än gärna ute på gatan för förbipasserande åskådare. ”Publiken här har varit underbar!”
Bandet kommer från Tammerfors, alla går i samma skola och kommer från en musikalisk bakgrund. När de unga har fritid tittar de gärna på sina bekantas band, Just A Couple Of Notes, som även är här från Tammerfors för att uppträda på evenemanget.
Stolta föräldar njuter av att lyssna på sina barns uppträdanden
Text och bild: Milla Hänninen
Sounds 2012-evenemangsredaktionen
Nuori Kulttuuri SOUNDS 2012- tapahtuma järjestetään 25.-27.5.2012 Turussa. Järjestäjänä Turun kaupungin nuorisoasiainkeskus yhteistyössä Nuori Kulttuuri -säätiön kanssa.
Nuori Kulttuuri on opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama, kulttuurisen nuorisotyön puolestapuhuja ja sitä toteuttava organisaatio. Nuori Kulttuuri –toimintaa ohjaa opetus- ja kulttuuriministeriön asettama Nuori Kulttuuri –toimikunta.